Suomen turvallisuusympäristö muuttui perustavanlaatuisesti Venäjän käynnistettyä laajamittaisen hyökkäyssodan Ukrainassa. Suomi teki johtopäätöksensä nopeasti: turvallisuutemme taataan parhaiten vahvan kansallisen puolustuksen lisäksi Nato-jäsenyydellä. Päätös hakea jäsenyyttä syntyi perusteellisen keskustelun jälkeen laajalla poliittisella konsensuksella ja vahvalla kansalaistuella.
Liittymisprosessi on edennyt ennätyksellisen nopeasti. On aika kääntää katse siihen, miten saavutamme ”Nato-kunnon” eli luomme edellytykset menestyksekkäälle toiminnalle Naton jäsenenä.
Suomella on hyvä pohja jäsenyydelle: vahva oma puolustuskyky, Nato-yhteensopivat Puolustusvoimat ja pitkäaikaisen yhteistyön kautta muodostunut ymmärrys Naton toiminnasta. Tästä huolimatta jäsenyys on käänteentekevä muutos, joka tuo mukanaan mittavan työkuorman erityisesti puolustushallinnolle.
Nato-jäsenyys on myös merkittävä henkinen ja kulttuurinen muutos, joka koskettaa puolustuspolitiikkamme ydintä – pitkäaikaista lähtökohtaa puolustuksemme hoitamisesta yksin. Naton 5 artiklan mukainen turvatakuu on puolustusyhteistyön pisimmälle viety ilmentymä. Sen mukainen turvatakuu on kovin lupaus, jonka voi toiselle maalle antaa ja saada. Vaikka olemme sotilasteknisellä tasolla jo varsin Nato-yhteensopivia, tulee meidän nyt kehittää yhteensopivuus myös poliittis-strategisella tasolla.
Tässä artikkelissa keskitytään jäsenyysvalmisteluihin erityisesti puolustusministeriön näkökulmasta. Nato-kunnon voidaan katsoa muodostuvan kolmesta samanaikaisesti käynnissä olevasta tehtävästä:
- Käytännön työ, jolla luodaan edellytykset Naton jäsenenä toimimiselle. Tähän sisältyy suuri kirjo eriluonteisia työlinjoja aina turvatuista tietoliikenneyhteyksistä henkilöstösuunnitteluun.
- Kannanmuodostuksemme käynnistäminen Naton agendalla oleviin ajankohtaisiin asioihin. Puolustushallinnon näkökulmasta keskiössä on Suomen asemoituminen osaksi Naton pelotetta ja puolustusta.
- Ajattelutapamme uudistaminen. Kansallisen näkökulman rinnalle nousee liittokunnan turvallisuus – Naton jäsenenä Suomen puolustus on osa Naton yhteistä puolustusta.
Kuva: Nato
Nato-jäsenenä toimimisen käytännön edellytykset
Suomi on pitkään ollut Naton läheinen kärkikumppani. Kumppanina olemme kuitenkin osallistuneet vain murto-osaan Naton toiminnasta ja nähneet vain pintaraapaisun liittokunnan perusolemuksesta. Nato-jäsenyyden toimeenpano – Suomen puolustuksen sovittaminen osaksi Naton yhteistä puolustusta – on suurin muutos Suomen puolustuksessa sitten sotien.
Siirtyminen kumppanista jäseneksi edellyttää puolustushallinnossa uudistuksia, jotka liittyvät puolustuspolitiikkaan ja sotilaalliseen puolustusjärjestelmään, henkilöstöön, resursseihin, lainsäädäntöön ja tietoturvallisuuteen. Tämä työ on jo käynnissä.
Yksi konkreettinen esimerkki on se, miten luomme nopeasti edellytykset täysimääräiselle osallistumiselle Naton toimintaan. Jo tarkkailijajäsenenä kokousmäärämme on noin kymmenkertaistunut. Tämä edellyttää lisähenkilöstöä Suomen Nato-edustustoon Brysseliin, josta käsin osallistutaan useimpiin kokouksiin. Henkilöstöä on lisättävä myös puolustusministeriössä ja Puolustusvoimissa, jotta kykenemme hoitamaan kasvavan määrän Natoon liittyviä tehtäviä, sekä Naton komento- ja joukkorakenteisiin ja virastoihin.
Nato on hallitustenvälinen järjestö, jossa pääkaupunkiohjauksen rooli on merkittävä. Pääkaupungissa muodostetaan kansalliset kannat yhä laajempaan kirjoon kysymyksiä, joista osa – esimerkiksi Naton ydinasepolitiikka – on Suomelle täysin uusia. Välttämätön käytännön edellytys on kyky hallita, jakaa ja käsitellä kansallisesti Naton turvaluokiteltua tietoa.
Merkittävä uusi kokonaisuus on osallistuminen Naton yhteiseen puolustussuunnitteluprosessiin. Sen tavoitteena on varmistaa, että Natolla kokonaisuudessaan on tarvittavat joukot ja suorituskyvyt liittokunnan tehtävien toteuttamiseen. Ensimmäinen vaihe on poliittisen ohjauksen laadinta puolustussuunnittelulle strategisen konseptin pohjalta. Poliittinen ohjaus määrittää tavoitetason operaatioille, jotka Naton tulee kyetä hoitamaan. Seuraavassa vaiheessa asetetaan liittokunnan kokonaissuorituskykyvaatimukset, jotka jyvitetään jäsenmaille maakohtaisina suorituskykytavoitteina. Ohjaavina periaatteina tässä toimivat tasapuolinen taakanjako ja kohtuullisen haasteen asettaminen kullekin jäsenmaalle.
Suomen puolustushallinnon tulee ottaa Naton puolustussuunnittelua koskeva poliittinen ohjaus huomioon omissa ohjausasiakirjoissaan sekä sovittaa kansallinen suunnittelu yhteen Naton puolustussuunnitteluprosessin kanssa. Suorituskykytavoitteet on sisällytettävä osaksi puolustuksemme kehittämistä ja resursointia.
Naton jäsenenä toimimisen oikeudellinen perusta on jo monilta osilta saatettu kuntoon viime vuosina johtuen puolustusyhteistyömme tarpeista. Tästä huolimatta Nato-jäsenyys edellyttää tiettyjen lainsäädäntömuutosten valmistelua tiiviissä yhteistyössä puolustusministeriön ja ulkoministeriön kesken.
Natolla on runsaasti ajan mittaan muotoutuneita käytäntöjä ja menettelyjä, jotka uuden jäsenen tulee omaksua ja sisällyttää kansallisiin prosesseihinsa. Esimerkiksi puolustusbudjetin valmistelussa on otettava huomioon maksatukset Naton sotilasbudjettiin ja turvallisuusinvestointiohjelmaan. Jäsenenä raportoimme Natolle useilla eri mittareilla, jotka liittyvät esimerkiksi puolustusbudjetin tasoon ja rakenteeseen, joukkojen käytettävyyteen ja liikuteltavuuteen sekä osallistumiseen Naton operatiivisiin tehtäviin.
Puolustushallinnon yhteensovittaminen Natoon toimeenpannaan asteittain ja kestää vuosia. Kaikki ei kuitenkaan muutu. Suomen puolustuksen toteuttamisperiaatteet pysyvät omissa käsissämme. Asevelvollisuus, koulutettu reservi ja korkea maanpuolustustahto säilyvät peruspilareina jatkossakin.
Kuva: Juha Roininen
Asemoituminen osaksi Naton muuttuvaa pelotetta ja puolustusta
Natolla on vuodesta 2014 alkaen ollut selkeä suunta: pelotteen ja puolustuksen vahvistaminen. Madridin huippukokouksen päätöksillä tämä työ on tarkoitus viedä uudelle tasolle. Natolla on oltava kyky laajamittaiseen korkean intensiteetin sodankäyntiin Euroopassa, huomioiden kaikki toimintaympäristöt: maa, meri, ilma, kyber ja avaruus.
Madridissa linjattiin, että Nato lisää sotilaallista läsnäoloa ja valmiusvarastointia itäisissä jäsenmaissa, luo uusia johtamisrakenteita, kehittää joukkorakennettaan sekä tehostaa operatiivista suunnitteluaan. Nämä ovat esimerkkejä kysymyksistä, joiden tarkempaan suunnitteluun ja toimeenpanoon Suomi tulee Naton jäsenenä osallistumaan.
Perimmäinen kysymys Suomelle on se, miten yhteinen puolustus osaltamme järjestetään. Suomelle on tärkeää, että Pohjois-Euroopan puolustuksen järjestelyjä tarkastellaan kokonaisuutena, jossa huomioidaan sekä arktinen alue että Itämeren alue. On liian aikaista ottaa kantaa siihen, tuleeko Suomeen Naton rakenteita tai johtoportaita. Tämä edellyttää keskusteluja liittolaistemme kanssa. Yksityiskohtiin ei ole mielekästä mennä myöskään siksi, että Naton pelotteen ja puolustuksen useat osakokonaisuudet ovat parhaillaan uudelleen muotoutumassa.
Suomen on myös päätettävä, miten se osallistuu Naton rauhan ajan yhteisen puolustuksen tehtäviin, joita ovat esimerkiksi Naton sotilaallinen läsnäolo ja yhteinen ilmavalvonta Baltiassa. Solidaarisuutta on tarpeen osoittaa myös niin sanottuihin etelän uhkiin vastaamisessa.
Kuva: Nato photo / Edouard Bocquet
Ajattelutavan muutos ja uusi puolustuspolitiikka
Olemme uuden äärellä. Suomen puolustus on pian osa Naton yhteistä puolustusta. Suomi voi ensi kerran laskea ennalta suunnitellun ja säännöllisesti harjoitetun sotilaallisen tuen varaan. Vastaavasti varaudumme puolustamaan liittolaisiamme.
Kaikkien jäsenten tulee jakaa yhteiseen puolustukseen liittyvät riskit, vastuut ja hyödyt. Suomelta odotetaan vastaavaa kontribuutioita kuin muilta samankokoisilta ja taloudeltaan vertailukelpoisilta mailta. Tämä tulee näkymään konkreettisesti esimerkiksi jo mainitussa puolustussuunnitteluprosessissa.
Toimintaamme Natossa on kansallisen tarpeen lisäksi peilattava liittokunnan kokonaistarvetta ja Suomeen kohdistuvia odotuksia vasten. Kansallinen itsemääräämisoikeus säilyy, mutta vaakakupissa painaa myös Naton yhtenäisyys. Suomen intressinä on vahva ja toimintakykyinen liittokunta.
Ajattelutapamme uudistuminen toteutunee asteittain luontevasti sen myötä, kun osallistumme täysimääräisesti Naton toimintaan. Lisäksi tarvitaan uusi puolustuspolitiikka, joka asemoi Suomen osaksi Naton ajankohtaista agendaa ja jonka keskiöön nostetaan sitoutuminen Naton yhteiseen puolustukseen ja sen edellyttämään resursointiin. Seuraava valtioneuvoston puolustusselonteko antaa mahdollisuuden Nato-Suomen puolustuspolitikan linjaamiseen.
Kirjoittaja
Neuvotteleva virkamies, VTM Karoliina Honkanen toimii Nato-toimiston johtajana puolustusministeriön puolustuspoliittisella osastolla. Aiemmin Honkanen on toiminut eri tehtävissä puolustusministeriössä ja Pääesikunnassa. Vuosina 2014–2017 Hän toimi puolustusasiainneuvoksena Suomen Nato-edustustossa Brysselissä. Honkanen on suorittanut 235. maanpuolustuskurssin.
Artikkelin näkemykset eivät välttämättä edusta puolustusministeriön virallisia kantoja.
