Avointen lähteiden digitaaliset tietovirrat ovat osa nykyaikaisia kriisejä ja konflikteja. 2010-luvun arabikevät oli käännekohta sosiaalisen median merkityksen kasvussa, kun protestiliikehdintää organisoitiin ja toisaalta tapahtumista raportoitiin sosiaalisen median kautta. Syyriassa 2011 alkanut sisällissota oli ensimmäinen reaaliaikaisesti sosiaaliseen mediaan dokumentoitunut sota. Sisällissodan koko raakuus ja siviiliväestöön kohdistunut väkivalta, mukaan lukien kemiallisten aseiden käyttö, taltioituivat lukemattomina videoina länsimaisiin sosiaalisen median palveluihin, kuten Facebookiin ja YouTubeen.
Sosiaalisen median aineistojen merkitys oli Syyrian sisällissodassa erityinen, koska perinteiselle journalismille toimintaympäristö oli erittäin vaarallinen. Huomattavaa myös on, että internetyhteydet säilyivät maassa konfliktin läpi.
2010-luvun alun kriisien ja konfliktien myötä alkoi hahmottua myös, miten sosiaalista mediaa voidaan hyödyntää lähteenä tapahtumien analysointiin ja ymmärtämiseen. Vuonna 2014 Ukrainan sodan alkaessa sosiaalista mediaa hyödynnettiin lähteenä laajamittaisemmin, kun Krimin vihreät miehet dokumentoituivat sosiaaliseen mediaan ja Venäjän peitelty sotilaallinen voimankäyttö Itä-Ukrainassa alkoi. Vaikka Venäjä virallisesti kielsi osallisuutensa, olivat sen sotilaskaluston siirrot yli rajan Venäjältä Ukrainaan todistettavissa sosiaalisen median silminnäkijähavaintojen perusteella.
Kuva: Kastehelmi, Helin, Matero & OSINT Team
Venäjän sotatoimet avoimissa lähteissä
Venäjän 2022 aloittaman hyökkäyssodan myötä on avointen lähteiden kenttä jälleen muutoksessa. Sosiaalisesta mediasta on tullut kiinteä osa informaatioympäristöämme, ja sitä on opittu hyödyntämään avointen lähteiden tiedonhankinnassa systemaattisesti.
Kaupallisten toimijoiden kuvaussensorien määrä avaruudessa on lisääntynyt ja monipuolistunut. Yritykset tarjoavat kaupallisina palveluina suorituskykyjä, jotka aiemmin olivat vain valtiollisilla toimijoilla. Pienempien satelliittien parvilla saadaan uudenlaista kattavuutta, ja sama kohde voidaan kuvata jopa yli kymmenen kertaa päivässä. Uutena kaupallisena suorituskykynä viime vuosina on saatu laajamittaiseen käyttöön myös synteettisen apertuurin tutkakuvantaminen eli SAR-kuvantaminen. SAR-teknologia on ollut sotilaskäytössä jo vuosikymmeniä, ja teknologia soveltuu esimerkiksi muutosten havainnointiin sekä kohdealueen valvontaan säästä riippumatta.
Ennen hyökkäyssodan alkua Yhdysvallat toi julki ennennäkemättömällä tavalla tiedustelutietoja, joissa kuvailtiin Venäjän hyökkäyssuunnitelmaa. Venäjän sotilaallista toimintaa ja voiman keskittämistä Ukrainan rajan läheisyyteen oli mahdollista seurata avointen lähteiden kautta. Näin myös riippumattomat, tiedusteluyhteisön ulkopuoliset analyytikot pystyivät arvioimaan, miten ennakoiva uhkatieto realisoitui hyökkäyspotentiaaliksi.
Loppuvuodesta 2021 ja alkuvuodesta 2022 ennen hyökkäysvaiheen alkua satelliittikuvatoimittajat alkoivat julkaista kuvia Venäjän voimakeskittymistä lähellä Ukrainan rajaa. Kun pilvinen sää esti perinteisen satelliittikuvaamisen, SAR-kuvantamisyritykset julkaisivat omia kuvatuotteitaan. Sosiaalisen median kautta oli nähtävillä satoja silminnäkijähavaintoja sotilaskaluston liikkeistä Venäjällä. Monet tulkitsivat poikkeavat saattueet harjoitustoiminnaksi. Aineiston tarkemmalla analyysillä oli kuitenkin mahdollista pelkkien keskitysten lisäksi nähdä merkkejä myös joukkojen taisteluvalmiuden kehittymisestä mahdollista tulevaa toimintaa varten.
Hyökkäyksen alku helmikuun 24. päivä 2022 pani liikkeelle muutoksen myös informaatioympäristössä. Sodan alkukaaoksessa sirpaleista tietoa jaettiin sosiaalisessa mediassa. Eri toimijat kasasivat tilannetietoa ryhmissä sosiaalisen median alustoilla. Ukrainalaiset jakoivat sosiaalisessa mediassa tietoa siviiliväestön suojelemiseksi ja paikallisen puolustuksen organisoitumisen tukemiseksi. Teknologia otettiin Ukrainassa nopeasti myös viranomaiskäyttöön. Viranomaiset loivat sosiaaliseen mediaan esimerkiksi palveluita, joilla pystyi raportoimaan heille venäläisjoukkojen liikkeistä. Kansalaiset valjastettiin kännyköillä maanpuolustuksen sensoreiksi.
Kuva: Bellingcat
Digitalisoituvassa ympäristössä aiempaa vähemmän jää piiloon
Nykypäivän digitalisoitunut ympäristö tekee kriisit ja konfliktit aiempaa läpinäkyvämmiksi. Näemme ja kuulemme tapahtumat erilaisista digitaalisista lähteistä, usein myös eri näkökulmista. Analyysin merkitys korostuu, jotta pääsemme lähemmäs tilanneymmärrystä. Kilpailevien tietovirtojen keskellä on tarve arjessakin pysähtyä miettimään, mitä eri lähteet meille tapahtumista kertovat ja saammeko todellisen kuvan tilanteesta.
Toisaalta myös tapahtumat, jotka aiemmin olisivat jääneet pimentoon, tulevat nyt nähtäviksi, ja esimerkiksi sotarikosten dokumentointi, joskus jopa toteuttajien itsensä tallentamana, tuo esiin sodan todelliset kasvot. Tietoisuus mahdollistaa reagoinnin ja toiminnan sekä sotarikoksiin syyllistyneiden tuomisen vastuuseen.
Digitaalisen ympäristön uhkia ja mahdollisuuksia on syytä miettiä myös kokonaismaanpuolustuksen ja kansallisen turvallisuuden näkökulmista. Kun avoimen tiedonhankinnan mahdollisuudet ovat kaikkien käytössä, tulisi kysyä, mitkä ovat niitä tietoja ja toimintoja, joita meidän on kyettävä erityisesti suojaamaan, ja millaisen uhan nykyiset tiedonhankintamahdollisuudet muodostavat yhteiskunnan elintärkeille toiminnoille.
Kirjoittaja
Veli-Pekka Kivimäki toimii erikoistutkijana Suojelupoliisissa. Lisäksi hän opettaa avointen lähteiden tiedustelua Johns Hopkins -yliopistossa Yhdysvalloissa sekä Jyväskylän yliopistossa. Kivimäki on aiemmin toiminut strategisen analyysin parissa Puolustusvoimissa sekä useissa eri tehtävissä teknologiateollisuudessa.
