Suomalainen taidemusiikki on osa kansakuntamme tarinaa ja lopulta Suomen valtion syntyyn johtanutta historiallista kehityskulkua samoin kuin kuvataiteemme upean kultakauden teokset tai kirjallisuutemme klassikot. Pariisin maailmannäyttelyssä 1900 Suomi esiintyi ensimmäistä kertaa kansakuntana muiden joukossa, ei osana Venäjän keisarikuntaa. Kansallissäveltäjämme Sibeliuksen menestys on rakentanut Suomen mainetta maailmalla. Tiedämme kansainvälisen tavan luonnehtia Suomea kolmen ässän sloganilla: sauna, sisu, Sibelius. Nyt suomalaista musiikkia maailmalle vievät sellaiset kansainväliset tähdet kuin Klaus Mäkelä ja Dalia Stasevska. He rakentavat mielikuvia Suomesta ja toisaalta herättävät kiinnostusta muuta suomalaista kulttuuria kohtaan.
Julkinen sektori on Suomessa 1960-luvulta eteenpäin ollut kulttuurilaitosten ja -instituutioiden rahoittaja, ja tämä on synnyttänyt Suomeen toimintaedellytykset kulttuurin harrastamiselle ja ammattimaiselle tekemiselle. Suomeen syntyivät vähitellen maan kattava kirjasto- ja musiikkiopistojärjestelmä, musiikkiluokat, teattereiden ja orkestereiden verkosto ja paljon muuta. Tämä julkiseen tukeen perustuva järjestelmämme on tällä hetkellä merkittävän haasteen edessä. Miten voimme turvata kulttuurin monimuotoisuuden tulevaisuudessakin, jos alle yhden prosentin koko valtion budjetista olevasta kulttuurin tuesta vielä leikataan?
Takana on myös korona-aika, joka kokoontumisrajoitusten takia vaikutti kulttuurikentän toimintaedellytyksiin suoraan ja välillisesti. Jaksakaa vielä – Kulttuuripolitiikka korona-ajan Suomessa -hanke (2024) totesi kulttuurin tuotoksen ja arvonlisäyksen pienentyneen vuosina 2020–2021 selvästi muuta yhteiskuntaa enemmän. Vaikka yleisö on palannut keskeisimpiin saleihin, on esimerkiksi ostokäyttäytyminen muuttunut ja päätöksenteon jänne tapahtumiin osallistumiselle lyhentynyt. Aika näyttää, onko kyse väliaikaisesta muutoksesta vai ei.
Toisaalta kulttuurin yhteiskunnallista merkitystä on viime aikoina pidetty esillä enemmän. Huoltovarmuuskeskus selvittää kulttuurialan ottamista mukaan huoltovarmuustoiminnan piiriin osana henkisen kriisinkestävyyden varmistamista. Kulttuurin merkitys kansalaisten resilienssille, kokonaisturvallisuudelle ja kansalliselle yhteenkuuluvuuden tunteelle siis tunnistetaan ja tunnustetaan.
Itse näen kriisit mahdollisuuksina synnyttää uutta. Haluan suomalaisen musiikin entisestään menestyvän kansainvälisesti, ja haluan suomalaisen musiikin tekemisen edellytysten olevan vielä paremmat tulevaisuudessa. Julkisen sektorin on tärkeää ymmärtää luovan kentän kansainvälinen potentiaali: kulttuurinen pääoma on merkittävä osa maakuvaa ja maan brändiä. Tästä hyvänä esimerkkinä on Ranska, jossa ranskalaisuus, ranskalainen taide, kulttuuri, ranskalainen keittiö tai ranskan kielen arvostus näkyy niin politiikassa kuin liike-elämässä.
Mutta niin on myös meidän kulttuurialan toimijoiden itse ymmärrettävä arvomme ja ryhdyttävä toimiin. Ottakaamme paikka, joka meille kuuluu. Etsikäämme uusia tapoja luoda, tuottaa ja monipuolistaa rahoituspohjaamme. Suomen suunta on kansainvälisille kentille, yhdenvertaisena muiden maiden kanssa. Kansainvälinen menestys vahvistaa osaltaan myös yhteenkuuluvuuden tunnetta paikallisesti.
Kuva: Turun musiikkijuhlat / Seilo Ristimäki
Olen pitkään todistanut Turun kaupungin tahtotilaa nähdä kulttuuri merkittävänä alueellisena veto- ja pitovoimatekijänä. Turun päättäjät ovat tehneet historiallisia kulttuuripäätöksiä, joista he voivat olla ylpeitä. Turkuun rakennetaan uusi musiikkitalo Fuuga ja Tulevaisuuden ja historian museo (2030). Luovan alan toimijoita yhteen kerävään ja vuonna 2022 avattuun Taiteen taloon muutimme toimistomme alkuvuodesta, ja vuonna 2029 juhlitaan 800-vuotista Turkua. Vuotta 2029 enteillen perustettiin jo Suomi 100 -juhlavuonna Turku 2029 -säätiö 29 miljoonan euron pääomalla. Nämä merkittävät kulttuuri-investoinnit takaavat Turulle kansainvälisen kiinnostuksen jo ennen rakennusten avaamista ja matkalla kohti juhlavuotta.
Aurajoen rantaan saadaan arkkitehtonisesti ja akustisesti korkeatasoinen talo tapahtumille. Kansainvälisen tason saavuttaminen ei ole itsestäänselvyys, eivätkä siihen riitä pelkät upeat seinät. On vahvistettava kansainvälisiä verkostoja, jotta talon potentiaali saadaan täysimääräisesti hyödynnettyä. Samalla on huomioitava muun muassa maantieteellinen sijainti ja yleisöpotentiaali. Jotta talo elää ympäri vuoden taloudellisesti kestävällä pohjalla seuraavat vuosikymmenet, on sen oltava monien toimijoiden käytössä. Taidemusiikin ja oopperan ohella talon täytyy tarjota estradi jazz- ja tanssikentälle, kuoroille, kevyelle musiikille ja populaarikulttuurille ja sille, mikä yleisöä myös viihdyttää. Kongressit ja yritystilaisuudet kuuluvat taloon, joka on osa dynaamista ja innovatiivista Turkua.
Konserttitalo ei ole elinvoimainen ilman yleisöä eli maksavia asiakkaita. Laadukkaaseen konserttikokemukseen kuuluu talolle saapuminen julkisilla kulkuneuvoilla tai omalla autolla, naulakkopalveluiden ja lipunmyynnin toimivuus, kahvila- ja ravintolapalveluiden laatu ja lavalla nähty elämys. Nopeat ja toimivat liikenneyhteydet ylipäänsä ovat tärkeitä maamme kulttuurimatkailulle. Uuden talon myötä voidaan aiempaa paremmin panostaa myös yritysasiakkaiden palvelemiseen. Tästä saatavat tulot ovat tulevaisuudessa osaltaan edellytys myös sille, että kansainvälisiä huippuvierailuja voidaan toteuttaa.
Tämä kaikki pätee myös kansallisesti. Kulttuurilla on tärkeä asemansa ja tehtävänsä, kun Suomi kilpailee samoista pääomista ja osaajista muun maailman kanssa. Kulttuuri juurruttaa meitä, kulttuuri nostaa meitä. Vahvalla kansakunnalla on vahva kulttuurikenttä. On paikallaan vaatia julkisen tuen selkärangan säilyttämistä pienen maamme ja kielialueemme kulttuurin turvaamiseksi. Samalla on toimittava ja dynaamisesti kehitettävä malleja monimuotoisemman rahoituspohjan kehittämiseksi. Säätiöiden ja rahastojen merkitys kasvaa entisestään, samoin lipunmyynnin ja maksullisten palveluiden osuus. Maailmalla on myös malleja verovähennysmekanismeista, jotka edistävät elinkeinoelämän ja taidekentän keskinäistä yhteistyötä ja suoraan kannustavat yrityksiä rahoittamaan kulttuuria. Luovuus ja innovaatiot ovat elinkeinoelämän ja taidekentän yhteistä maaperää. Mahdollisuuksia dialogille ja yhteiselle matkalle maailmalle on.
Julkisia yleisökonsertteja on järjestetty 1800-luvulta ja muoto on yhä melko sama. Uskon, että tulevaisuuden asiakkaat haluavat konserttielämyksen oheen muutakin ja toivon, että esimerkiksi Fuugassa nähdään kiinnostavia luovia yhteistyöhankkeita Turkuun suunnitellun elämyskeskuksen pelitoimijoiden kanssa sekä muutenkin raikkaita tapoja ajatella elämykset uudestaan.
Kirjoittaja
Liisa Ketomäki on toiminut vuodesta 2012 alkaen Turun musiikkijuhlasäätiön toimitusjohtajana. 1.9.2024 hän aloittaa työn Teoston kulttuurisäätiön ensimmäisenä toimistujohtajana. Aiemmin hän on työskennellyt kansainvälisissä taiteilija-agentuureissa Pariisissa OIA Brentanolla ja Concerts de Valmalètella sekä Lontoossa HarrisonParrottilla. Hän on vuodesta 2021 toiminut Suomalais-ranskalaisen kauppakamarin puheenjohtajana. Koulutukseltaan Ketomäki on M.Sc. Institut d’Études Politiques de Paris’ta ja VTM Helsingin yliopistosta. Hän on suorittanut 239. maanpuolustuskurssin.
