Maanpuolustus-lehti kutsui juuri päättyneeltä 248. maanpuolustuskurssilta neljä kurssilaista Kruununhaan Maneesille 3. huhtikuuta 2024 keskustelemaan Suomen suunnasta.
Jaana Hirsikangas on UN Women Suomen toimitusjohtaja.
Sonya Lindfors on UrbanApa-taideyhteisön ja UTT ry:n taiteellinen johtaja ja toiminnanjohtaja.
Mikko Möttönen on Aalto-yliopiston ja VTT:n kvanttiteknologian professori.
Timo Vuori on Elinkeinoelämän keskusliiton kansainvälisestä kaupasta ja kauppapolitiikan vaikuttamisesta vastaava johtaja.
Onko Suomi menossa hyvään suuntaan?
Jaana Hirsikangas: Olen ikuinen optimisti, joten vastaan kyllä. Todellinen fiilis on, että päin helvettiä mennään ja lujaa – esimerkiksi taloustilanne, joka vaikuttaa kaikkeen. Haastattelua edellisen päivän kouluampuminen Vantaalla on koko yhteiskunnan epäonnistuminen. Kuitenkin pitkällä aikavälillä Suomi on mennyt paljon eteenpäin, esimerkiksi sukupuolten välinen tasa-arvo on parantunut.
Mikko Möttönen: Kokonaiskuvassa kyllä. Jos katsoo vuosisatoja ja -tuhansia taaksepäin, on ihmisten hyvinvointi jatkuvasti kasvanut, enkä usko tässä dramaattiseen suunnanmuutokseen. Toki ongelmia on: ilmastonmuutos, muuttoliike ja taloustilanne. Hyvinvointiyhteiskunnan tilanne nykytasolla on kestämätön. Oikeilla päätöksillä suunta saadaan kuitenkin pidettyä hyvänä.
Sonya Lindfors: Taiteen ja kulttuurin näkökulmasta Suomi on pitkään kulkenut hyvään suuntaan: kenttä on moninaistunut ja yhdenvertaisuus on lisääntynyt. Viime ajat ovat kuitenkin olleet vaikeampia. Emme vielä tiedä, miten taloudellinen tilanne, syntyvyyden lasku tai ilmastokriisi todellisuudessa vaikuttavat. Nykyhetki tuntuu epävarmalta ja tulevaisuus hurjalta, mutta toivottavasti löydämme keinoja suunnan kääntämiseksi.
Timo Vuori: Lyhyt vastaus on kyllä, vaikka myös kasvavia haasteita on edessämme. Samalla meillä ja maailmalla on käynnissä murros niin politiikassa, taloudessa, yhteiskunnassa kuin luontosuhteessa: yksi aikakausi on päättynyt ja uusi alkamassa. Suomi on vauraampi, suvaitsevaisempi, tasa-arvoisempi, fiksumpi ja todistetusti onnellisempi kuin koskaan. Olemme tehneet hyviä poliittisia valintoja ja ottaneet oikeaan aikaan askelia länteen. Samalla demokratiaa koetellaan, talous ei ole kasvanut 16 vuoteen ja väestö ikääntyy: tämä jäävuori on väistettävä.
Lindfors: Murroksen hetket ovat myös mahdollisuuksia. Miten voisimme tulla yhteen ja miettiä, millaista Suomea haluamme yhdessä rakentaa? On tärkeää kysyä, kenen näkökulmasta suunta on hyvä tai huono. Samaan aikaan kun Suomi on seitsemättä kertaa maailman onnellisin maa, se on edelleen tutkitusti EU:n rasistisimpia maita, naisiin kohdistuu väkivaltaa, lapsiköyhyys lisääntyy ja lukutaito laskee. Hyvinvoivilla menee hyvin, ja huonosti voivilla todella huonosti.
Hirsikangas: Olemme valtavan arvovalinnan edessä. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on rakennettu ajatukselle, että heikoista pidetään huolta. Nyt koko narratiivi on mietittävä uudelleen, kun on vähemmän, mistä jakaa.
Vuori: Suomessa on pikkuhiljaa alettu ymmärtää tarve pohtia, miten kakkua saataisiin leivotuksi lisää, jotta olisi mistä jakaa. Pelkkä verotuksen lisääminen tai tukien siirtäminen ei ole kestävä ratkaisu.
Mitkä ovat Suomen suurimmat vahvuudet ja mahdollisuudet? Entä suurimmat heikkoudet?
Möttönen: Suomen vahvuutena on kansan yhtenäisyys. Suomi halutaan pitää kunnossa, eivätkä ääriliikkeet tai järjestäytynyt rikollisuus ole saaneet yliotetta. Korruptio on vähäistä ja asiat toimivat. Heikkoutena pidän ponnistelun tarpeen rapautumista. Kun ihmisillä menee liian kauan liian hyvin, ei ymmärretä tehdä töitä tulevaisuuden eteen. Demokratiassa poliitikot tahtovat miellyttää äänestäjiä. Suomalaiset ovat olleet taistelijakansaa ja rakentaneet maata köyhyydestä, mutta tämän ylläpitäminen pitkällä aikavälillä on vaikeaa.
Lindfors: Kiinnostava ajatus. Ajatteletko ihmisten laiskistuneen tai passivoituneen?
Möttönen: Ihmisluontoon kuuluu, että jos kaikki tulee pöytään valmiiksi katettuna, ei kannata ponnistella.
Vuori: Juuri näin. Sota-aikana syntynyt sukupolvi on väistymässä, ja kansallista kertomusta on uusittava. Elämme muuttuvassa, monikulttuurisessa Suomessa, joka tarvitsee uusia suuntaviivoja.
Lindfors: Miksi Ruotsin talous sitten kasvaa, vaikka siellä ei ole sodittu 200 vuoteen? Ei voi olla kyse vain siitä, että ihmiset tarvitsevat kurimusta tehdäkseen töitä.
Vuori: Ruotsilla on ollut hyvä itänaapuri! Siellä on tehty oikeita valintoja, mutta myös Ruotsissa on omat ongelmansa.
Lindfors: Suomella on valtavasti vahvuuksia, esimerkiksi hyvinvointi, turvallisuus, koulutusjärjestelmä ja maailman mittakaavassa poikkeuksellinen lähiluonto. Kansallisen yhtenäisyyden tilasta en ole yhtä varma. Samalla on luonnollista, että aiempaa monimuotoisempi Suomi ei ole monokulttuurinen. Parhaimmillaan tämä voi lisätä yhteiskunnan resilienssiä.
Hirsikangas: Suomen suurin vahvuus on, että meillä on vähän rikkaita ja vähän köyhiä. Suuret tuloerot aiheuttavat yhteiskunnassa niin suurta epäoikeudenmukaisuuden tunnetta, että hyvinvoinnin jakautuminen tulisi pitää kohtalaisen oikeudenmukaisena.
Möttönen: Tätä ei toisaalta pidä nähdä liian kapeasti. Yhdenvertaisuus toteutuu Suomessa laajemmin: vaikka joku olisi minua paljon rikkaampi, olemme silti samanarvoisia. Emme pröystäile titteleillä, ja kaikkien ääniä kuunnellaan.
Vuori: Suomen vahvuus on matala hierarkia jopa Ruotsiin verrattuna. Olemme varsin läpinäkyvä yhteiskunta ja tasa-arvoinen demokratia. Olemme turvallinen, avoin, mahdollisuuksien maa. Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö on läheisempää kuin monessa muussa maassa. Tämä auttaa kuulemaan eri näkökulmia ja muodostamaan kokonaiskuvaa maan tilasta. Olemme myös sopivan isänmaallisia, mihin kuuluu sitoutuminen maanpuolustukseen. Maailma vaatii ilmastoneutraaleja ratkaisuja, keskiluokkaistuu, vaurastuu ja kaupungistuu. Nämä ratkaisut löytyvät Suomesta. Ei ole sattumaa, että moni suomalainen yritys toimii juuri näillä aloilla.
Kasvusta ja kehityksestä
Lindfors: Onko loputon kasvu edes mahdollista rajallisella maapallolla? Ajattelemme tulevaisuuden nykyhetken kaltaiseksi, ja ihmismielen on vaikeaa edes kuvitella dramaattisesti erilaista tulevaisuutta. Kuvamme onnellisuudesta on todella keskiluokkainen sekä hiili- ja resurssi-intensiivinen. Uusissa tarinoissa onnellisuus ei saisi perustua rajallisten resurssien kuluttamiseen.
Vuori: Kasvu on kaiken kehityksen A ja O, mutta sen luonteesta voidaan keskustella. Emme voi kehottaa globaalin etelän maita lopettamaan kasvua. Länsimaissa on löydettävä tapoja kasvaa kestävästi. Kasvu ei välttämättä tarkoita enemmän raaka-aineita tai saasteita.
Möttönen: Eivät ihmiset halua haalia materiaalia. Sitä tarvitaan vain riittävästi, ja onni tulee muualta. On väärin ajatella kasvun tarkoittavan vain lisää tehtaita ja kännyköitä. Tulevaisuudessa kasvu tarkoittaa ihmisten hyvinvointia parantavia immateriaalisia innovaatioita ja henkistä kasvua. Suomi on siinä määrin syrjässä, että ilmiöt tuleva tänne jälkijättöisesti.
Lindfors: Tulee tehdä ero sen mukaan, puhutaanko talouskasvusta vai hyvinvoinnista. Myös luovilla aloilla on valtava kasvupotentiaali. Paljon puhutaan siitä, mittaako bruttokansantuote oikeita asioita – uudessa maailmassa tarvitaan uusia mittareita ja keskustelua siitä, millaista kasvua tarvitaan. On kysyttävä, mitkä ovat kaikkein tärkeimpiä perusarvoja, joista on pidettävä kiinni.
Hirsikangas: Olen eri mieltä Mikon kanssa: kulutuksen määrässä ei ole mitään järkeä. Kaikkea on loputon määrä, ja kaikki on uusittava nopeasti. Globaalisti köyhyysrajan alapuolella elää kuitenkin tällä hetkellä vähemmän ihmisiä kuin ennen. Isossa kuvassa hyvinvointikin on levittäytynyt.
Möttönen: Esimerkiksi muovia pelätään turhaan, kun ei ymmärretä globaaleja materiaalivirtoja. Regulaation kautta lähes kaikki voitaisiin kierrättää. Tämä antaa meille myös mahdollisuuden seurata kehityksiä, kuunnella ajatuksia ja tehdä päätöksiä.
Lindfors: Pitäisi osata ennakoida, ei vain reagoida.
Hirsikangas: Tulisi ottaa oppia ylivaalikautisista ulko- ja turvallisuuspoliittisista sekä puolustusselonteoista. Miksei muillakin aloilla voitaisi pohtia yhteistä pääomaa, josta emme halua luopua, olivat hallituksessa mitkä puolueet hyvänsä?
Lindfors: Onko nöyryys Suomen ongelma? Pelätäänkö meillä olla ensimmäisiä, puuttuuko rohkeus innovaatioihin?
Vuori: Suomen heikkous on rohkeus yrittää ja epäonnistua. Meidän pitää olla tasa-arvoinen, muttei tasapäistävä: ihmisillä tulee olla mahdollisuus vaurastua ja jakaa tästä ympärilleen.
Möttönen: Nöyryys ei ole pahasta, mutta ei pidä estää niitä, jotka haluavat yrittää. Myös rikastumisen tulee olla mahdollista, mutta vaurautta pitää käyttää vastuullisesti.
Hirsikangas: Vaarana on, että yhteiskunnan dynamiikka menee rikki.
Lindfors: Huippuosaamisen ei tarvitse näkyä pelkästään rahallisesti.
Kuva: Emmi Korhonen / Lehtikuva
Mistä Suomessa puhutaan liian vähän? Entä liikaa?
Lindfors: Suomessa puhutaan liian vähän mahdollisista tulevaisuuksista ja unelmista. Media on liian kriisikeskeistä. Tulisi käydä arvokeskustelua ja pyrkiä ymmärtämään tulevaisuuden hyvää elämää, joka voi olla erilaista kuin nyt. Nykyinen Suomi on syntynyt hyvinvointiyhteiskunnan unelmasta.
Vuori: Suomessa puhutaan liikaa hallinnoista ja rakenteista ja liian vähän tulevaisuuden kasvun eväistä ja kestävyydestä. Tarvitsemme nuoremman väestön ja tuottavamman työelämän, Suomea on luotava uudella tavalla.
Hirsikangas: Liian vähän puhutaan siitä, mitä hyvinvointi ja onnellisuus ovat. Tulisi tavoitella oikeudenmukaista kasvua. Tätä mietin paljon myös kasvattajana: miten oppia arvostamaan yhdessä tekemistä ja läsnäoloa materian sijaan.
Möttönen: Somekohut ja trendi-ilmiöt saavat liikaa huomiota. Enemmän tulisi keskustella yhteiskunnan arvoista ja tuoda tutkittu tieteellinen tieto paremmin esiin.
Koulutuksesta ja tutkimuksesta
Möttönen: Miten korkeakoulutus ja tieteellinen tutkimus vaikuttavat Suomen tulevaisuuskuvaan?
Hirsikangas: Koulutus on pienen yhteiskunnan voimavara ja kasvun vipuvarsi. Koulutus tasoittaa mahdollisuuksia.
Vuori: Nämä ovat Suomen keihäänkärkiä. Tarvitsemme kuitenkin sekä aivoja että käsiä, kaikista ei tarvitse tulla korkeakoulutettuja. Tieteellisellä tutkimuksella osoitamme olevamme edelläkävijöitä, annamme yrityksillemme mahdollisuuden menestyä ja luomme myönteistä Suomi-kuvaa.
Lindfors: Juuri tiede avaa mahdollisia tulevaisuuksia. Tieteentekijöitä tulisi saada mukaan myös poliittiseen päätöksentekoon. Samalla Suomessa tarvitaan myös bussikuskeja, kaupan työntekijöitä ja lähihoitajia.
Taiteesta ja kulttuurista
Lindfors: Mitä pitäisi tapahtua, jotta suomalaisella taiteella ja kulttuurilla voisi olla vahvempi rooli yhtenäisyyden, koheesion ja yhteisten tarinoiden luomisessa?
Möttönen: Sitä on tuotava paremmin esille, kulutettavaksi. Vaarana on, että taiteellinen työ kaupallistuu liikaa, ja menemme massakulttuuriyhteiskuntaan, jonka sävelet sanelee Hollywood. Suomalaista taide- ja kulttuurituotantoa on tärkeää vaalia, sillä se kantaa ja kuvaa suomalaista yhteiskuntaa.
Vuori: Kulttuuri on osa kehittyvää identiteettiämme. Kotimainen populaarimusiikki on kasvanut osaksi kansallista identiteettiämme. Muu kulttuuri tulisi saada vahvemmin osaksi arkeamme. Tämä toki vaatii riittävät resurssit. Kansakunta ilman omaa kulttuuri-identiteettiä ei ole vahva kansakunta.
Hirsikangas: Kulttuuri tulisi tuoda lähelle lapsia. Koulussa tulisi saada oppia ja luoda, mutta myös kokea kulttuuria. Perhetausta vaikuttaa hyvin paljon kulttuuripalveluiden käyttämiseen. Taide voi tuoda ihmisiä yhteen ja rauhoittaa myös kriisiaikana.
Kuva: Jussi Kirmanen, Riihisaari - Savonlinnan museo
Mitkä ovat Suomen yhteiskunnan ja talouden kriittiset riippuvuudet muusta maailmasta?
Vuori: Hyvinvointimme tae on toimiva kansainvälinen kauppa. Jos kaupankäynti Kiinan kanssa katkaistaisiin, olisi se sama kuin vetäisi töpselin pois seinästä. Toki skenaarioiden ja omavaraisuuden miettiminen on osa kokonaisturvallisuutta: tulisi jatkaa korona-aikana aloitettua työtä.
Möttönen: Suomi ei voi koskaan olla täysin omavarainen. Olisi turvattava ainakin sirujen ja harvinaisten maametallien saatavuus.
Hirsikangas: Riippuvuussuhteet luovat myös vakautta ja ovat globalisoituneessa maailmassa rauhan tae.
Vuori: Tämä narratiivi on tosin muuttunut Venäjän hyökkäyssodan ja Kiinan Taiwaniin kohdistuvan uhittelun myötä. Talouden turvallisuus korostuu talouden avoimuuden sijasta.
Lindfors: Moderni aikakausi on perustunut globaalien kytkösten luomiseen, mutta nyt samaan aikaan tulisi miettiä omavaraisuutta.
Mikä tekee Suomesta puolustamisen arvoisen? Minkä eteen työskentelette?
Vuori: Suomi on puolustamisen arvoinen, koska tällä nuorella kansakunnalla on oikeus menestyä. Seuraavalle sukupolvelle maa on pyrittävä jättämään paremmassa kunnossa kuin sen itse sai.
Hirsikangas: Pohjoismainen hyvinvointimalli tekee tästä alueesta – ei pelkästään Suomesta – puolustamisen arvoisen. Täällä tasataan ihmisten mahdollisuuksia nousta ja kukoistaa. Haluan elää siten että olen enemmän mahdollistamassa kuin luomassa esteitä.
Möttönen: Suomalainen arvopohja, yhdenvertaisuus ja matala hierarkia ovat puolustamisen arvoisia. Oma pyrkimykseni on nostaa tieteen ja innovaatioiden kautta hyvinvointia globaalisti ja Suomessa.
Lindfors: UTT ry:n missiona on yhdenvertaistaa, työllistää, moninaistaa ja voimaannuttaa. Taiteen tehtävänä ei ole tuottaa rahaa, vaan muuta hyvinvointia yhteiskuntaa. Haluan tuoda ihmisiä yhteen, luoda yhteisöä ja paikkoja, joissa voimme kuvitella mahdollisia ja mahdottomia maailmoja. Toivon, että voin omalla työlläni edistää parempien maailmojen kuvitteluja ja tuoda toivoa.
