”Nyt kun teistä tulee Naton jäsen, mekin voimme paremmin hankkia suomalaisia järjestelmiä”. Näin kuuluivat Naton jäsenmaan kollegan sanat pohjoismaalaisessa teollisuusseminaarissa kesän alussa. Harva on ääneen myöntänyt, että Suomen (ja Ruotsin) kuulumattomuus sotilasliittoon olisi ollut esteenä kaupankäynnille. Nyt asia nousee esille näin ”positiivisen kautta” useastikin. Ihan heti eivät kuitenkaan yritysten tilauskirjat jäsenyyden takia täyty. Puolustusmarkkinoilla ei juuri ole pikavoittoja.
Suomessa toimiva puolustusteollisuus toimittaa Nato-yhteensopivia tuotteita ja järjestelmiä. Puolustus-, ilmailu-, avaruus- ja turvallisuusteollisuuden etujärjestö PIA ry ja yritykset osallistuvat Naton toimintaan jo nyt lähinnä Naton siviilirakenteessa. PIA edustaa suomalaista teollisuutta NIAG:ssa (Nato Industrial Advisory Group), joka nimensä mukaisesti toimii neuvonantajana teknologiaan ja teollisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Yritykset osallistuvat NIAG:in tutkimuksiin sekä Naton eri alojen työryhmiin ja muihin tutkimushankkeisiin. Myös NSPA:n (Nato Support and Procurement Agency) kanssa yhteistyö on tiivistä.
Jäsenyyden tuomat mahdollisuudet koskettavat laajaa yritysjoukkoa. Jako perinteiseen puolustusteollisuuteen ja siviiliteollisuuteen tai -teknologiaan ei ole enää mielekästä. Teknologia on samaa, sovellukset eroavat. Teknologinen kehitys tuo toimijat yhä tiiviimmin yhteen, ja tätä yhteistyötä tarvitaan puolustusjärjestelmien kehittämiseen. Niin sanotut siviiliyritykset voivat tuoda kustannustehokkaita siviilimarkkinoille kehitettyjä ratkaisuja järjestelmien osaksi. Puolustusteollisia toimijoita tarvitaan integraattoreiksi sekä tuottamaan varsinaista teknistä suorituskykyä ja tukemaan asiakasta tuotteen koko elinkaaren ajan. Puolustusmarkkinoille on turha tulla opportunistisesti käymään, sillä toiminta edellyttää pitkäjänteisyyttä ja sitoutumista asiakkaaseen sekä asiakkaan ja toimintaympäristön syvää tuntemista.
Jäsenyys lisää mahdollisuuksia
Näen Suomen Nato-jäsenyyden ennen kaikkea laajentavan suomalaisen teollisuuden mahdollisuuksia osallistua edellä mainitsemiini Naton työryhmiin sekä tutkimus- ja kehitysyhteistyöhön. Niissä saatu tietopääoma sekä verkostot ovat merkittäviä teollisuuden uudistumiselle ja kilpailukyvylle. Kuten EU myös Nato on investoimassa vahvemmin puolustuskykyjen yhteiseen kehittämiseen innovaatioaloitteensa DIANA:n (Defence Innovation Accelerator for the North Atlantic) myötä. Suomalaisilla ei ole varaa jäädä näiden hankkeiden ulkopuolelle.
PIA:n jäsenkyselyn mukaan suurin osa alan yrityksistä näkee Naton jäsenyyden kasvattavan liiketoimintamahdollisuuksiaan. Yhtenä kokonaisuutena nähdään laajempi pääsy niihin Naton standardeihin, jotka eivät ole olleet kumppanimaille avoimia. Vaikka tällaisia standardeja on lukumääräisesti vähän, ovat ne toimineet esteenä tarjouskilpailuihin osallistumiselle.
Kuten tiedämme, Naton sotilaalliset suorituskyvyt ovat jäsenmaiden kykyjä ja Nato itse ostaa puolustustarvikkeita vähän. Naton budjettivaroin hankintaan kuitenkin muun muassa johtamisjärjestelmäalan tuotteita ja palveluita ja ne aukeavat nyt suomalaisille yrityksille. Tämä voi tuoda merkittävääkin liiketoimintaa, sillä olemme digitalisaation ja useiden johtamisjärjestelmäratkaisujen kärkimaita. Lisäksi Naton investoinnit liittouman yhteiseen infrastruktuuriin, tukikohtiin ja turvallisuuteen koskettavat myös muita kuin puolustussektorin toimijoita.
Suomalaiselle puolustusteollisuudelle suurin hyöty jäsenyydestä tulee kuitenkin Naton jäsenmaiden hankintojen kautta. Jäsenmaat hankkivat mielellään toisiltaan, ja erityisesti pienemmät jäsenet osoittavat myös tätä kautta sitoutumistaan liittoumaan. Tässä mielessä meistä tulee nyt yhdenvertaisia, ja yksi este protektionistisilla puolustusmarkkinoilla poistuu tieltämme.
Kuva: Robert Oats
Proaktiivisesti liikkeelle
PIA on aloittanut projektin, jossa selvitämme suomalaisten osallistumista Naton rakenteisiin ja teollisuudelle mielekkäimpiä työryhmiä. On varmasti tapauksia, joissa on hyvä toimia muiden jäsenten tavoin ja nimetä Suomen kansalliseksi edustajaksi teollisuuden henkilö. Puolustushallinnolla ei välttämättä ole resursseja tai syvällistä ammattitaitoa osallistua hyvinkin teknisiin työryhmiin. Tällaisen yhteistoiminnan onnistuminen edellyttää kuitenkin puolustushallinnolta vahvaa tahtotilaa sekä läpinäkyvää prosessia, jolla teollisuuden osallistuminen mahdollistetaan.
Nato-jäsenyys edellyttää aktiivisia toimia ja ajatustavan muutosta myös teollisuudelta. Yritysten tulee selvittää mahdollisuudet ”loppuun saakka” ja nähdä yhteistyö strategisena voimavarana myös itselleen.
Kirjoittaja
Tuija Karanko on Suomessa toimivan puolustus-, ilmailu-, avaruus- ja turvallisuusteollisuuden PIA ry:n pääsihteeri. PIA:lla on noin 130 jäsenyritystä ja se toimii osana Teknologiateollisuus ry:tä. PIA toimii erittäin kansainvälisesti ja mm. edustaa suomalaista teollisuutta Natossa. Karangolla on pitkä virkamiestausta ja hän on työskennellyt mm. puolustushallinnossa yli 12 vuotta. Karanko on suorittanut 186. maanpuolustuskurssin.
