Saksan ja Suomen erinomaiset suhteet rakentuvat samanlaisen arvomaailman, yhtenevien poliittisten intressien ja historiallisten yhteyksien muodostamalle pohjalle.
Taloudellisesti vahva Saksa on Suomen tärkein kauppakumppani ja tärkeä liittolainen myös monissa kansainvälisissä toimielimissä. Demokraattinen ja avoin maa näyttäytyy tältä pohjalta Suomelle hyvänä ja vakaana turvallisuuspoliittisen ja puolustuspoliittisen yhteistyön kumppanina. Myös toisin päin tarkasteltuna, osin samoista syistä, Suomi on Saksalle entistä kiinnostavampi kumppani.
Turvallisuusympäristö
Euroopan muuttunut turvallisuusympäristö on vaikuttanut sekä Suomeen ja Saksaan. Siinä missä Suomi on todennäköisesti tullut entistä vakuuttuneemmaksi oman, johdonmukaisen puolustusratkaisunsa sopivuudesta itselleen, on Saksan sotilaallisen maanpuolustuksen painotuksessa jouduttu tekemään suunnanmuutoksia. Kylmän sodan jälkeen kriisinhallintatehtäviä kohti ohjattua Bundeswehria käännetään nyt takaisin perustehtäväänsä.
Saksa on jälleen keskittymässä maanpuolustukseen sekä liittolaistensa puolustamiseen. Toki osallistuminen sotilaallisiin kriisinhallintatehtäviin jatkuu edelleen ja nielee myös resursseja, joita isollakaan maalla ei ole riittävästi. Saksalle tärkeään tapaan puolustuskykyä kehitetään yhdessä liittolaisten ja kumppanimaiden kanssa. Kahden- tai monenvälisen yhteistyön puitteissa tehtävää yhteistyötä tehdään lähtökohtaisesti kompromissihakuisesti, toisinaan jopa maan omista eduista tinkien.
Puolustusyhteistyön viitekehykset
Saksan tärkeimmät puolustuspoliittiset viitekehykset ovat Nato ja Euroopan unioni. Toisin kuin muutamat muut suuret Nato-maat, on Saksa ankkuroitu vahvasti Eurooppaan. Euroopassa ovat myös sen kaikista lähimmät yhteistyökumppanit, joihin Suomi ei kuitenkaan lukeudu. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Suomen ja Saksan puolustusyhteistyössä olisi potentiaalia, pikemminkin päinvastoin.
Nykyisessä turvallisuuspoliittisessa tilanteessa Suomen ja Saksan intressit ovat varsin yhteneviä. Merkittäviä erottavia tekijöitä on vaikea löytää. Nato-jäsenyyttä lukuun ottamatta maat ovat hyvin samankaltaisia. Saksalle Suomi on mahdollisesti yksi yhteistyökumppani monen muun joukossa, kun taas Suomen kannalta Saksa on sellainen vahva valtio, johon maa voisi puolustuspoliittisesti tukeutua.
Puolustusministeri Jussi Niinistön ja puolustusministeri Ursula von der Leyenin vuonna 2017 allekirjoittama puolustusyhteistyön yhteisymmärryspöytäkirja on tiivistänyt asevoimien yhteistyötä eri saroilla. Asevoimilla on käytössä yhteistä kalustoa. Operatiivista yhteistyötä on kriisinhallintaoperaatioiden puitteissa muun muassa Afganistanissa ja Irakissa. Yhteistyöhön harjoitustoiminnassa on kiinnostusta molemmin puolin. Puolustushallinnon henkilöyhteydet ylimmästä johdosta lukien sekä upseerivaihdon kautta ovat läheiset. Maidemme välinen sopimus FNC-kehysvaltioyhteistyöstä 2017 on omiaan tiivistämään suhteita edelleen.
Kehysvaltiokonsepti
Pitkälti Saksan aloitteesta Natossa käynnistettiin vuonna 2014 kehysvaltiokonseptin (Framework Nation Concept, FNC) periaate, joka mahdollistaa uudenlaisen puolustusyhteistyön muodon. Periaatteen mukaisesti joukko halukkaita maita muodostavat ryhmän, joka kehittää suorituskykyä yhteistyössä ryhmän valtioiden kesken. Yksi valtio toimii kehysvaltiona, muut kytkeytyvät mukaan erikseen sovittavalla tavalla.
Tavoitteena on saavuttaa hyötyjä niin osallistujille kuin myös Natolle ja Euroopan unionin puolustusyhteistyölle, sekä vähentää suorituskykyjen päällekkäisyyksiä Naton ja EU:n välillä. Sinänsä periaate ei rajoitu suorituskyvyn kehittämiseen, mistä on esimerkkinä Ison-Britannian johtama Joint Expeditionary Force -aloite, johon myös Suomi kuuluu.
Saksan johtama kehysvaltioaloite
Saksan johtamaan kehysvaltioaloite koostuu 21 valtion ryhmästä. Konsepti avattiin vuonna 2016 Naton kehittyneille kumppanimaille, jolloin Suomi, Itävalta ja Sveitsi sekä myöhemmin myös Ruotsi liittyivät Saksan johtamaan ryhmään. Saksalaiseen tyyliin työ on hyvin järjestetty, siitä pitävät huolta ministeritason ohjausryhmä, pääesikuntatason johtoryhmä sekä varsinaiset työryhmät, eli klusterit.
Saksan johtamalla kehysvaltioyhteistyöllä on kaksi selvää toimintalinjaa. Ensinnäkin linja keskittyy osallistujamaiden suorituskykyjen kehittämiseen. Toisen pitkän tähtäimen linjan tavoitteena on kehittää yhtymätason monikansallisia joukkoja, lähinnä Naton käyttöön.
Yhteistyön ensimmäinen linja tarjoaa osallistuville maille joustavan tavan kehittää sotilaallista suorituskykyä. Kehityskohteet on jaettu niin sanottuihin suorituskykyklustereihin ja ryhmän valtiot voivat vapaasti päättää näihin osallistumisestaan. Yksittäisen valtion on myös mahdollista irtaantua kehysvaltioryhmästään milloin vain. Saksan kehysvaltioryhmän suorituskykyklusterien määrää kasvatettiin hiljattain 16 aina 24 suorituskykyklusteriin. Klusterikokonaisuudet on jaettu neljään ryhmään oheisen kuvan mukaisesti.
Johtamisen ja tukitoimien, suojan, tiedustelun ja valvonnan sekä vaikuttamisen ryhmillä on useita yhtymäkohtia Suomen puolustusvoimien kehittämisohjelmiin. Yksittäiset klusterit kattavat hyvin erilaisia osa-alueita, logistiikasta ja lääkintähuollosta vaikuttamiseen. Kaikki suorituskykyklusterit toimeenpannaan kansainvälisessä kontekstissa ja kansainvälisessä yhteistyössä.
Aiemmin mainittu toinen työlinja on noussut varsinaiseksi lippulaivahankkeeksi. Kyseessä on niin sanottujen suurempien joukkokokonaisuuksien luominen. Työn tarkoitus on tehostaa puolustushaarojen sekä logistiikan ja lääkintähuollon olemassa olevien kansallisten joukkojen koordinaatiota.
Tämän 2030-luvulle tähtäävän työn suunnitelmissa on maavoimien yhtymien kokoamisen lisäksi monikansallisen lento-osaston, Itämeren meriosaston esikunnan, yhteisen logistiikkaesikunnan sekä lääkintäjohtoportaan muodostaminen jo olemassa olevista joukoista. Saksa toimii näissä kaikissa toiminnan mahdollistajana. Maan uusi hallitus on ottanut linjakseen erityisesti eurooppalaisen puolustusyhteistyön lisäämisen, jota sen näkökulmasta kehysvaltiokonsepti tukee erinomaisesti.
Suomen mahdollisuudet
Suomen ja Saksan puolustusyhteistyötä on mahdollista syventää niin kehysvaltiokonseptin kuin Euroopan unionin pysyvän rakenteellisen yhteistyön puitteissa. Saksa pyrkii viemään FNC-hankkeitaan eteenpäin niin, että ne hyödyttäisivät Naton lisäksi Euroopan unionin puolustusyhteistyötä ja loisivat synergiaa näiden välille, hyödyttäen eurooppalaista puolustusta.
Tavoitteena on suorituskykyjen kehittäminen ja päällekkäisyyksien vähentäminen ”yhdet joukot kaikkiin tehtäviin” -periaatteen mukaisesti. Vaikka suuri osa toimenpiteistä on tähän mennessä ollut unionin ja Naton välisen viestinnän lisäämistä, ajetaan pysyvän rakenteellisen yhteistyön piirissä voimakkaasti myös Natolle tärkeitä sotilaallista liikkuvuutta, sekä terrorismin ja hybridiuhkien vastaisen toiminnan hankkeita.
Pysyvän rakenteellisen yhteistyön ensimmäisiä konkreettisia tuloksia odotetaan vielä kuluvan vuoden aikana. Saksan näkökulmasta kehysvaltiokonsepti on osoittanut eurooppalaisten valtioiden olevan halukkaita kehittämään puolustuskykyään yhdessä. Saksan mukaan tulevaisuudessa on myös mahdollista, että laajentunut suorituskykyklusteri siirtyy pysyvän rakenteellisen yhteistyön tai jonkun muun sateenvarjon alle. Kun PRY saa tuulta siipiensä alle, luo se yhdessä kehysvaltiokonseptin kanssa Suomelle ja Saksalle mahdollisuuden kehittää eurooppalaista puolustusyhteistyötä aiempaa tiiviimmälle tasolle.
Kirjoittaja
Everstiluutnantti Niclas L. von Bonsdorff palvelee elokuusta lukien Maanpuolustuskorkeakoululla, jonne hän siirtyy puolustusasiamiestehtävästä Saksasta. Aiemmin hän on palvellut mm. puolustusministeriössä ja Pääesikunnassa sekä kansainvälisissä tehtävissä Saksan Sotakorkeakoulussa, Nato-tehtävässä Norjassa sekä kriisinhallintatehtävissä Balkanilla.
