Tiedustelun merkitys Natossa on vahvistunut heikentyneessä turvallisuusympäristössä, jossa uhkaspektri on laajentunut merkittävästi vuosituhannen vaihteesta. Sotilaallisen uhan lisäksi Nato varautuu hybridivaikuttamiseen, teknologiseen kehitykseen liittyviin haasteisiin ja kriittisen infrastruktuurin toimivuuden varmistamiseen.
Nato tukeutuu arvioissaan ja toiminnan suuntaamisessa jäsenvaltioiden tiedustelutietoon. Naton tiedusteluyhteisön tuottama tieto tukee liittokunnan päätöksentekoa ja toimintaa kaikilla tasoilla. Suomen liittoutumisen myötä siviili- ja sotilastiedustelu kytkeytyvät osaksi liittokunnan tiedusteluyhteisöä, jonka piirissä tehdään tiivistä tiedonvaihtoa ja analyysiyhteistyötä.
:Kuva Nato
Naton tehtäviä ja toimintaa ohjaa vuoden 1949 perustamissopimus, jonka kukin Natoon liittyvä maa sellaisenaan hyväksyy. Natoon liittyvät maat hyväksyvät liittymisensä yhteydessä myös liittokunnan toimintaa ohjaavat strategiat, joista merkittävin on Madridin huippukokouksessa hyväksytty Naton strateginen konsepti. Se ohjaa kaikkea Naton toimintaa, myös tiedustelutoiminnan suuntaamista.
Säännöllisesti kokoontuvan Naton Pohjois-Atlantin neuvoston työtä tukevat sen alaiset komiteat. Naton päätöksenteko toimii konsensusperiaatteen pohjalta ja käsiteltävät asiat pyritään ratkaisemaan komiteatasolla. Tiedustelutoimialan asiat käsitellään kahdessa komiteassa, joista toinen on Naton neuvoston alaisuudessa toimiva siviilitiedustelukomitea (Civilian Intelligence Committee, CIC) sekä Naton neuvoston että sotilaskomitean alaisuudessa toimiva sotilastiedustelukomitea (MIC).
Sisäministeriön alaisuudessa toimiva Suojelupoliisi (Supo) on turvallisuus- ja tiedustelupalvelu, joka toimii Suomessa ja ulkomailla. Supon toimialaan Natossa liittyy erityisesti siviilitiedustelukomitea, jossa jäsenvaltioita edustavat niiden turvallisuus- ja tiedustelupalvelut. Poikkeuksena muuhun päämajan käytäntöön, tiedustelutoimialan kokouksissa puheenjohtajuus kiertää jäsenmaiden kesken ja sihteeristön edustaja toimii varapuheenjohtajana tai muuten tukee komitean työtä. Yksi keskeinen syy tälle on se, että Naton tiedustelukomiteoiden toiminta ja raportointi pohjautuvat jäsenvaltioiden jakamaan tietoon.
Naton kehitys transatlanttisena turvallisuusyhteisönä ja puolustusliittona on vahvistunut merkittävästi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Naton siviiliorganisaatiota on muokattu ja päätöksentekokykyä vahvistettu. Yhteisen puolustuksen järjestäminen ja uhkaympäristöön sopeutuminen edellyttää tänä päivänä tiivistä yhteistyötä siviilitoimijoiden ja yksityisen sektorin kanssa.
Tiedustelutoimiala on myös ollut muutoksen ja uudistuksen kohteena. Turvallisuustilanteen kiristyessä päätöksentekijät kaipaavat yhdistettyä, ajantasaista tilannekuvaa, johon tukeutuen laaditut suunnitelmat ja toimet palvelevat liittokunnan tarpeita. Nato toteutti vuosina 2016–2018 toimia, joilla parannettiin strategista tietoisuutta yhdistäen tietovirtoja, vahvistaen uhka-arviointia ja parantaen ennakointikykyä.
Myös Naton päämajan rakenteita uudistettiin kyseisenä ajankohtana. Pääsihteeri Jens Stoltenberg sai Varsovan huippukokouksesta 2016 mandaatin perustaa päämajaan uuden turvallisuus- ja tiedusteluosaston (Joint Intelligence and Security Division), jonka tehtävä on tukea siviili- ja sotilastiedustelukomiteoiden työtä ja varmistaa yhdenmukaiset toimintamallit. Naton hierarkiaan lisättiin uusi apulaispääsihteerin tehtävä, jonka vastuulle annettiin tiedustelu- ja turvallisuusosaston toiminnan järjestäminen ja toimialan asioista raportointi Pohjois-Atlantin neuvostolle ja sotilaskomitealle. Lisäksi osastolle perustettiin tiedustelutuotannon yksikkö (Intelligence Production Unit), jonka tehtäväksi annettiin tuottaa jäsenvaltioiden tiedustelutietoon ja muihin käytettävissä oleviin lähteisiin perustuvaa raportointia päämajan siviili- ja sotilasrakenteille.
Kuva: Nato
Suomen Nato-jäsenyyden myötä toimet sotilas- ja siviilitiedustelun liittämiseksi osaksi liittokunnan tiedusteluyhteisöä ovat käynnissä. Nato-maiden turvallisuusyhteistyöjärjestelyt perustuvat Naton perustamissopimuksessa ja strategisessa konseptissa määriteltyyn tavoitetasoon ja uhkiin, joihin vastaaminen edellyttää liittokunnalta entistä tehokkaampia toimia varhaisvaroituksen, tilannetietoisuuden, uhka- ja riskiarvioinnin saralla.
Suomen sotilaallinen liittoutuminen sattui sopivaan aikaan, koska juuri nyt aiemmin toteutetut mittavat uudistukset alkavat näkyä Naton toiminnassa. Natossa tapahtunut muutos edellyttää Suomelta lisäresursoinnin lisäksi myös sopeutumiskykyä uudistettuun toimintamalliin, joka poikkeaa Suomen ja Naton kumppanuuden puitteissa noudatetuista käytännöistä.
Lakisääteisenä tehtävänä sisäministeriö ja puolustusministeriö vastaavat tiedustelun ohjauksesta valtioneuvostossa. Ministeriöiden yhteisellä valmistelulla varmistetaan, että siviili- ja sotilastiedustelun painopisteissä ei ole päällekkäisyyksiä ja että toiminnassa keskeiset liittokunnan ja Suomen turvallisuuteen vaikuttavat uhat on huomioitu.
Kirjoittaja
Eero Kytömaa työskentelee sisäministeriön kansallisen turvallisuuden yksikössä hybridiuhkiin varautumisen ja siviilitiedustelun ohjauksen parissa. Vuosina 2016–2019 hän työskenteli Naton päämajan operatiivisella osastolla ja puolustussuunnitteluosastolla. Yhteistyö Naton tiedustelu- ja turvallisuusosaston kanssa oli tiivistä useissa työlinjoissa.
