Horisontissa on sumua. Moni suomalainen miettii, paljastuuko sumun takaa jyrkänne, ryteikköinen metsä vai valoisa tulevaisuus. Selvää on, että oikean suunnan navigoiminen vaatii Suomelta ja sen päättäjiltä laaja-alaista sivistystä sekä ennennäkemätöntä herkkyyttä maailman järjestelmien kytkeytyneisyydelle.
Ehdotamme, että viisaasti ja tieteeseen pohjaten määritelty Suomen suunta ottaa lähtökohdakseen planetaarisen rajaturvallisuuden. Akuuttien kriisien vuosikymmenellä hitaampi mutta vääjäämätön epäsuotuisa kehitys näiden rajarikkomusten parissa on jäänyt vaarallisen vähälle huomiolle. Niin pandemioiden kuin geopoliittisten kriisienkin takaa löytyy piittaamattomuutta tai rajallista ymmärrystä luonnon järjestelmien reunaehdoista. Sairaudet leviävät lajien välillä ihmisten viedessä toisilta lajeilta elintilan, ja diktaattorit rakentavat valtaansa rajallisten luonnonvarojen perässä.
Kuva: NASA
Tieteeseen perustuva rajaturvallisuus
Moni suomalainen ymmärtää yhä luonnostaan ihmisen toiminnan kytkökset luonnon järjestelmiin, olimmehan vielä sata vuotta sitten agraarinen yhteiskunta. Samaa ymmärrystä olisi lupa käyttää edelleen, ja Suomella olisi mahdollisuus näyttää suuntaa suurvalloillekin.
Planetaarisen rajaturvallisuuden valvonnalle löytyy vahva tieteellinen pohja. Vuodesta 2009 asti kehitetty planeetan rajojen viitekehys tunnistaa yhdeksän rajaa, joihin ihmisen toiminnan vaikutuksia luonnonjärjestelmissä voidaan suhteuttaa. Kehys näyttää, kuinka olemme globaalisti onnistuneet – tai epäonnistuneet – pysyttelemään näiden turvarajojen sisällä. Vuonna 2009 yhdeksästä rajasta oli ylitetty vain kolme, mutta viime vuonna päivitetty tilannekuva näytti punaista jo kuuden planeetan rajan kohdalla. Erityisen hälyttävästi rajat on ylitetty ilmastonmuutoksen, luonnon monimuotoisuuden, ravinteiden kierron sekä ns. uusien aineiden ja elämänmuotojen osalta. Lisäksi rajarikkomuksia tapahtuu maankäytön muutosten sekä makean veden kulutuksen kohdalla. Rajojen ylitykset ovat tiiviisti toisiinsa kytköksissä.
Miksi rajarikkomuksista on syytä olla huolissaan? Planeetan tasapaino on turvallisuuskysymys, sillä rajojen sisällä pysyttely on ehto vakaille yhteiskunnille, ruokaturvalle, vesiturvalle – siis edellytys konfliktien vähentymiselle. Tiede osoittaa, että mikäli nykyinen varovainen arvio 2,5 asteen lämpenemisestä vuoteen 2100 mennessä toteutuu, yli 2 miljardin ihmisen nykyiset asuinseudut muuttuvat elinkelvottomiksi johtuen terveydelle vaarallisesta kuumuudesta, merenpinnan noususta ja kuivuudesta. Vakaa, viileä ja luonnonvaroiltaan runsas Suomi näyttäytyy tällöin houkuttelevana monestakin näkökulmasta.
Suomi on tunnettu pragmaattisuudestaan ja vahvasta huoltovarmuudestaan. Tätä perintöä kunnioittaen voisimme nostaa globaalia rimaa ja alkaa suhtautua ympäristökriisien aiheuttamiin riskeihin samalla vakavuudella kuin muihin turvallisuusuhkiin – esimerkiksi terrorismia lähestytään pahimman mahdollisen skenaarion kautta. Tiedevetoinen ympäristökriisien varautumisen malli painottaa suurinta todennäköisyyttä, mutta riskinotto jää yhteismaan ongelmaksi. Samalla pahimpien mahdollisten skenaarioiden todennäköisyydet ovat jyrkässä nousussa. Hiihtokeskusten tulevaisuudesta löytyy IPCC-raporteistakin kymmeniä tutkimuspapereita, mutta ihmiselle hengenvaarallisen kuumuuden todennäköisyyksistä vain kourallinen. Tarvitsemme käytännön ohjaamia ja olennaisuudet erottelevia riskiarvioita suunnan valintaa tukemaan.
Epävarmojen toimintaympäristöjen välttäminen on yhteinen tavoite
Turvallinen ja vakaa toimintaympäristö on myös kestävän ja menestyvän liiketoiminnan perusta. Moni yhtiö teki nopeasti päätöksen poistua Venäjän markkinoilta toimintaympäristön muututtua kestämättömäksi, ja samoin moni pohtii nyt oikeaa hetkeä investoida Ukrainan jälleenrakentamiseen. Jatkuvien planetaaristen rajaloukkausten myötä luomme kuitenkin koko maailmasta yhä epävakaampaa toimintaympäristöä, minkä myötä yritykset päätyvät lykkäämään investointipäätöksiään ja paikallistamaan aiemmin globaaleja tuotantoverkostojaan. Epävarmuus kääntää sisäänpäin, ja olemme viemässä maailmaa kohti ennennäkemätöntä epävarmuuden aikakautta.
Sivistyneissä maissa yritykset toimivat kansallisten ja kansainvälisten säädöksien puitteissa ja joiltain osin myös niiden minimivaatimukset ylittäen. On kuitenkin selvää, että yritykset eivät ylitä omia velvoitteitaan planetaarisen rajaturvallisuuden edellyttämässä mittakaavassa, sillä vapaaehtoiset toimet nähdään vielä monessa yrityksessä omaa kilpailukykyä heikentävinä. Hallituksilta ja kansainvälisiltä yhteisöiltä tarvitaan siten pelikenttää tasoittavia lakeja ja pelisääntöjä sekä yhteistä ymmärrystä näiden noudattamisen tärkeydestä. Kansainvälisiä pelisääntöjä säädettäessä tulisi yritysten ja niiden etujärjestöjen hyväksyä tieteen asettamat reunaehdot ja astua yhdessä kohti turvallisempaa tulevaisuutta.
Varautumisen pieni suurvalta sopii suunnannäyttäjäksi
Älyllisesti laiskimpia tekosyitä jäädä pois planetaaristen rajojen turvaajien etujoukoista on itkuvirsi siitä, ettei viiden ja puolen miljoonan ihmisen maa voi saada aikaan mitään, mitä yksi kiinalainen kaupunki ei voisi tehdä tyhjäksi. On suuri virhe olettaa, että suurvallatkaan tekisivät päätöksiään tyhjiöissä kaipaamatta näyttöjä onnistumisista. Huomiotta jää myös suomalaisten elintason ympäristövaikutusten ulkoistus Suomen ulkopuolelle: elämme joka vuosi reippaasti yli varojemme, pitkälti ulkomaisten luonnonvarojen turvin. Suomi on pienestä koostaan huolimatta ennakoimisen, varautumisen ja turvallisen toimintaympäristön suurvalta. Pienuuden ekonomia voi mahdollistaa suunnan näyttämisen suuremmille. Olemme myös taitaneet kansainvälisen yhteistyön fasilitoinnin, jollaista planetaarisen rajaturvallisuuden valvonta edellyttää. Miten osaamistamme ja sen perustana olevaa yhteiskunnallista luottamusta ja vakautta voitaisiin hyödyntää myös kansainvälisessä planetaarisen rajaturvallisuuden johtamisessa?
Ihminen on hämmästyttävä olento, kykenevä kestämään järisyttäviä vastoinkäymisiä ja pitämään huolta lähimmäisestään. Samoin pystymme luomaan maailmaan lisää tietoa, jakamaan sen välittömästi ja säilyttämään sen tuleville sukupolville. Valtava määrä tietoa on tuotettu rationaalisen päätöksenteon tueksi. Nyt keskiössä on valtioiden sekä organisaatioiden tahto käyttää tiedettä pitkäjänteisen päätöksenteon pohjana sekä luottamus siihen, että riittävän moni muu on yhteisen turvallisuuden takana. Vasta kun hahmotamme kriittiset kytkökset pelkän ihmisen toiminnan sijaan koko planeettamme ekosysteemien keskinäisriippuvuutena, suuntaamme varmuudella vakaampaan, turvallisempaan tulevaisuuteen.
Kirjoittajat
Anna Herlin (FM, VTM) toimii kehitysjohtajana ja hallituksen jäsenenä Tiina ja Antti Herlinin säätiössä sekä perheen sijoitusyhtiössä Security Tradingissa. Molemmissa organisaatioissa hänen tehtävänsä keskittyvät erityisesti ympäristökriisien ratkaisujen vauhdittamiseen. Lisäksi Anna toimii oppimis- ja mediayhtiö Sanoman hallituksen jäsenenä. Anna on suorittanut 241. maanpuolustuskurssin.
Jussi Herlin (KTM) toimii päätoimisena hallituksen varapuheenjohtajana KONE Oyj:ssä. Lisäksi hän vaikuttaa sijoitusyhtiö Security Tradingin ja Teknologiateollisuuden hallituksissa. Jussi opiskelee tällä hetkellä myös EMBA-tutkintoa IMD:ssä Sveitsissä. Jussi on suorittanut 227. maanpuolustuskurssin sekä maanpuolustuksen 50. erikoiskurssin.
