Suomen suunnan kannalta on hyödyllistä pohtia talouden kasvumahdollisuuksia tätä suhdannekiertoa pidemmälle. Sekä Suomessa että muissa kehittyneissä maissa on finanssikriisin jälkeen pohdittu jääkö talouskasvu pysyvämmin vähäiseksi.
Suomen Pankki julkaisi kesäkuussa 2019 suhdanne-ennusteen, jonka mukaan talous kasvaa lähivuosina keskimäärin noin puolentoista prosentin vauhtia. Talouskasvu hidastuu tänä aikana vähitellen reilun prosentin vauhtiin, mikä heijastaa talouskasvun vaimeita näkymiä myös pidemmällä aikavälillä.
Hallitusohjelman valmistumisen jälkeiset tuoreimmat tilastotiedot viittaavat jopa kesäkuun ennustettamme heikompaan suhdanteeseen. Suomen ulkoisesta toimintaympäristöstä on kantautunut yhä huonompia uutisia, kun Yhdysvaltojen ja Kiinan välisessä kauppasodassa uhittelu jatkuu, Ison-Britannian sopimuksettoman EU-eron todennäköisyys on kasvanut ja euroalueen talouskasvu hidastuu. Etenkin Suomen viennille erittäin tärkeän Saksan teollisuuden näkymät ovat heikentyneet voimakkaasti. Mikäli Saksan teollisuuden näkymät eivät ala kääntyä parempaan suuntaan, heikkous tulee leviämään myös palvelualoille ja maan rajojen ulkopuolelle. Suomi ei ole saamassa viime vuosien tapaan vetoapua maailmalta taloutensa vahvistamiseksi.
Myös kotimainen talouskehitys on osoittautunut luultua vaatimattomammaksi. On yhä selvempää, että suhdannehuippu on Suomessakin jäänyt jo jonkin aikaa sitten taakse ja talouskasvu hidastuu aiemmin ajateltua nopeammin. Vaatimattomia kasvunäkymiä varjostaa edelleen maailmantalouden epävarmuus, joka kärjistyessään voi painaa haurasta kasvua entisestään.
Jo nyt näyttää siltä, että epävarmuuden pitkittymisellä olisi ollut vaikutusta Suomenkin talouskehitykseen. Vuosina 2014–2017 kotitalouksien kulutus kasvoi nopeammin kuin niiden käytössä olevat tulot, mutta tämä kehitys pysähtyi viime vuonna. Kotitalouksien ostovoima parani reippaasti hyvän työllisyyskehityksen ja palkkojen nousun ansiosta, mutta kulutus oli yllättävänkin hidasta. Palkkojen nousu ja työllisyyden paraneminen tukevat lähivuosinakin kotitalouksien ostovoiman kehitystä, ja alhainen korkotaso luo kotitalouksille taloudellista liikkumavaraa. Kuluttajien luottamus talouskehitykseen on kuitenkin heikentynyt selvästi jo vuoden ajan ja kulutuksen ennustetaan jäävän kaiken kaikkiaan jatkossa aiempaa varovaisemmaksi.
Kuva: Vesa Moilanen/Lehtikuva
Myös yritysten investoinnit ovat jääneet viime vuosien korkeasuhdanteessa vähäisemmiksi kuin mitä yritysten kannattavuuden paranemisen ja rahoituksen hinnan perusteella olisi voinut odottaa. Epävarmoilla ajoilla on epäilemättä osuutensa asiaan. Viime vuosina asuntoinvestointeja on pitänyt yllä vilkas asuntorakentaminen kasvukeskuksissa, mutta rakentamisessa jo nähty käänne tulee lähivuosina näkymään uudisrakentamisen supistumisena.
Tuotannolliset investoinnit, eli investoinnit tuotantovälineisiin, tutkimukseen ja kehitykseen, ovat puolestaan viime vuosina jääneet varsin vähäisiksi. Niiden osuus BKT:sta supistui monen vuoden ajan ja vaikka ne ovat kasvaneet viime vuosien aikana, niin investointiaste on jäänyt selvästi alemmas kuin ennen finanssikriisiä. Tuotannollista pääomaa kertyy vähemmän kuin aiemmin ja se vaikuttaa osaltaan tulevaisuuden tuotantomahdollisuuksiin. Lähivuosina tuotannollisten investointien ennustetaan jatkavan kasvuaan, joskin selvästi muutamaa aiempaa vuotta hitaammin. Riskinä kuitenkin on, että epävarmuuden jatkuminen lykkää investointien toteuttamista.
Suomen suunnan kannalta on hyödyllistä pohtia talouden kasvumahdollisuuksia tätä suhdannekiertoa pidemmälle. Vaikka taantuma nyt vältettäisiin ja kasvu jatkuisi, sen ei odoteta palaavan vauhtiin, johon totuttiin 2000-luvun alkupuolella. Talouden ns. kasvupotentiaali, eli suhdanteista puhdistettu arvio talouden kasvumahdollisuuksista, on nyt keskimäärin vajaa puolitoista prosenttia vuosittain kun se aiemmin oli keskimäärin kolmen prosentin tienoilla. Sekä Suomessa että muissa kehittyneissä maissa on finanssikriisin jälkeen pohdittu jääkö talouskasvu pysyvämmin vähäiseksi.
Kasvumahdollisuuksia rajoittaa Suomessa työikäisen väestön supistuminen. Kasvuvaikutusten lisäksi työssä olevien lukumäärä suhteessa niihin, jotka eivät ole töissä, on tärkein tekijä hyvinvointivaltion rahoittamisen kannalta. Tämän vuoksi on huolestuttavaa, että viime vuosina nähty erittäin ripeä työllisyyden kasvu on pysähtynyt, eivätkä työllisyyden kasvunäkymät ole tästä eteenpäin kovin valoisat. Nykyisen ennusteen mukaan työpanoksen kasvuvaikutus hiipuu kokonaan noin viiden vuoden tähtäimellä.
Vielä suurempi syy sille, että kasvupotentiaali jää selvästi 2000-luvun alkupuolta vaimeammaksi on, että työn tuottavuus kasvaa selvästi hitaammin. Tämä ei ole pelkästään Suomea koskeva ilmiö, vaan se havaitaan monissa muissakin kehittyneissä maissa. Talouskasvun painopisteen siirtyminen yhä enemmän palvelualoille, joilla tuottavuuskasvu on tyypillisesti hitaampaa kuin teollisuuden toimialoilla, vaikuttaa asiaan, mutta tuottavuuskasvu on hidastunut myös toimialojen sisällä. Tämä on askarruttanut tutkijoita aikana, jolloin teknologinen kehitys näyttäisi ottavan yhä suurempia harppauksia eteenpäin.
Suomen talouskehitystä koskevat uutiset eivät ole pelkästään kielteisiä. Suomessa tuotetut tavarat ja palvelut pärjäävät kilpailussa muissa maissa tuotettujen hyödykkeiden kanssa aiempaa paremmin, ja rahapolitiikka tukee edelleen kasvua euroalueella. Kotimaassakin alhaiset korot luovat edelleen otolliset olot kotitalouksille kuluttaa ja yrityksille investoida. Suomen taloudellinen toimintaympäristö kokonaisuudessaan tarjoaa siten yhä edellytyksiä kasvun jatkumiselle, ellei potentiaalin toteutumista jarruta maailmantalouden epävarmuus. Pitkällä aikavälillä Suomen talouden kasvunäkymät ovat vaimeat ja voidaan vaan toivoa, että erittäin vaikeasti ennustettava tuottavuuskasvu yllättäisi ennustajat.
Kirjoittaja
Meri Obstbaum työskentelee ennustepäällikkönä Suomen Pankin rahapolitiikka- ja tutkimusosastolla. Hän on myös Euroopan keskuspankkijärjestelmän ennustetyöryhmän jäsen.
