Venäjällä on rajat

”On kaikki niin kuin ennenkin”, lauloi J. Karjalainen Kasarmitorin S-marketin kaiuttimissa 24. helmikuuta 2022, mutta oli sillä kertaa väärässä. Venäjä oli aamulla hyökännyt Ukrainaan, ja sen jälkeen maailman tapahtumat ovat edenneet pikakelauksella. Maanpuolustus-lehden painoaikataulun kannalta tämä on toisinaan pulmallista. Mitä esimerkiksi juuri Venäjästä voi kirjoittaa ilman vanhenemisen uhkaa, kun yksi juhannusmarssi voi muuttaa kaiken?

Venäjän rajat ovat olleet Suomen turvallisuuden keskeinen kysymys viimeistään 600-vuotisjuhliaan viettävästä Pähkinäsaaren rauhasta asti. Vastaukset kuitenkin muuttuvat. Vuodesta 1995 itärajamme on ollut myös EU:n ja vuodesta 2023 Naton raja. Se on tuonut turvallisuutta: Suomen ja Venäjän rajasta vastaa nykyään 36 maata ja noin 630 miljoonaa ihmistä. Toisaalta se on lisännyt vastuuta ja vahvistanut Suomen asemaa eurooppalaisen yhteiskuntajärjestyksen rintamavaltiona.

Ukrainassa soditaan Venäjän rajoista. Samaan aikaan Venäjän vaikutusvallan rajoja mitataan muun muassa Etelä-Kaukasuksella ja Keski-Aasiassa. Pohjoisessa ilmastonmuutos muokkaa Venäjän rajoja kiihtyvää vauhtia. Idässä Venäjä kiistelee rajoista Japanin kanssa, ja Kiinallakin lienee vielä asiasta sanottavaa. Kysymys Venäjän historiallisista tai henkisistä rajoista avaa ikkunan maan kehitykseen ja muutokseen.

Maanpuolustus-lehdessä Venäjää on käsitelty viimeksi vuonna 2017. Tuolloin Venäjän ja lännen suhteiden arvioitiin jo olevan kylmän sodan jälkeisessä aallonpohjassa. Asevoimien ennakoitiin säilyvän keskeisenä Venäjän turvallisuuspolitiikan välineenä, eikä itänaapurilla uskottu olevan eväitä korkeaan talouskasvuun. Toisaalta näkymät venäläisen kaasun tuomiseksi Suomeen näyttivät vakailta.

Syksyllä 2023 Venäjän naapurimaassa on kaukainen ajatus, että erottamisen sijaan raja voisi myös yhdistää. Raja-alueet ovat samaan aikaan reunalla ja keskellä: parhaimmillaan ne toimivat kohtauspaikkana ja rikkauden lähteenä. Valitettavasti Venäjän rajat eivät ole nyt missään parhaimmillaan.

Lopulta merkittävintä on, että Venäjällä on rajat. Ukrainan puolustustaistelu on paljastanut ne. Venäjän nykyjohdon imperialismi voi olla rajatonta, mutta sen hyökkäys pysähtyi, talous sakkaa ja kumppanit kaikkoavat. Jopa Stalinin ja Paasikiven kuuluisa keskustelu rajoista ja maantieteistä näyttäytyy tänään eri valossa. Kyse ei ollut vain Suomesta: ”Maantieteelle me emme voi mitään, ettekä te voi sille mitään”. Venäjän rajoista puhutaan Suomessa myös seuraavat 600 vuotta, mutta eri sävyyn kuin ennen.