Uudet teknologiat osana turvallisuuspolitiikkaa ja sotilaallisia suorituskykyjä

Teknologian globalisaation tilannekuvaa

Kylmän sodan aikakauden jälkeen globalisoituneessa maailmassa teknologian kehitys ei ole enää ollut suurvaltojen käsissä ja ohjailtavissa sotilaallisten tarpeiden ehdoilla, vaan sotilaallisesti merkityksellisiä teknologioita kehitetään pääosin yritysvetoisesti kaupallisista lähtökohdista ja siviilitutkimukseen perustuen.

Vallitsevassa maailmantilanteessa erityisesti Yhdysvaltojen ja Kiinan välisen suurvaltakilpailun vahvistuttua kauppapolitiikka sekä teknologinen kehitys ovat politisoituneet vahvasti ja saaneet uuden strategisen merkityksen. Suurvaltojen ideologinen kamppailu on pitkälti vaihtunut valtioavusteiseen kaupalliseen kilpailuun uuden teknologian mahdollistamasta taloudellisesta menestyksestä sekä kansainvälisestä vaikutusvallan hallinnasta. Keskeisiä kysymyksiä ovat, kuinka valtiot saavat valjastetuksi uuden teknologian vaikutusvaltansa tueksi, ja kuinka valtiot pääsevät tähän tietoon ja osaamiseen ylipäätään kiinni? Tässä Kiinalla ja muilla epädemokratioilla on epäreilu kilpailuetu.

Teknologisen kehityksen kasvava nopeus yhdessä sirpaloituneen, globaalisti hajautuneen ja jatkuvasti laajenevan toimijakentän kanssa tekevät kehityksen ennakoinnista sekä seuraamisesta vaikeaa jopa suurimmillekin valtiotoimijoille. Erityisesti Yhdysvaltojen puolustushallinnon huolestuneisuus teknologisen jälkeen jäämisen mahdollisuudesta on paitsi näkyvästi luettavissa erilaisista strategioista, myös selvästi todennettavissa käytännön toimissa. Sotilaallisesti tarkastellen korkean teknologisen osaamisen tarve kytkeytyy paitsi teknologiseen etumatkaan perustuvien suorituskykyjen kehittämiseen, enenevässä määrin myös osaksi laajempaa turvallisuuspoliittista agendaa; tiedustelua ja informaatioylivoimaan perustuvaa pehmeää vaikuttamista, yhteiskunnallista manipulointia.

Tässä yhteydessä uusilla teknologioilla (new/emerging/disruptive technologies; lyh. EDT) tarkoitetaan erityisesti ns. disruptiivisia eli murroksellisia teknologioita, joilla nähdään olevan potentiaalia muuttaa kokonaisten toimialojen dynamiikkaa. Kyse ei ole siis ainoastaan vähittäisen kehityksen jatkumosta, vaan teknologisesta tiikerinloikasta, joka mahdollistaa myös kokonaan täysin uuden tyyppisiä toimintamekanismeja ja -logiikoita, oli sitten kyse liiketoimintamalleista tai sodankäynnin menetelmistä.

Sotilaallisesti relevanttien EDT-alueiden muodostama kokonaisuus on laaja-alainen, monitieteinen ja nopeasti kehittyvä, mukaan voidaan lukea muun muassa tekoäly, robotiikka ja koneautonomia; kyber; avaruusteknologia ja nanosatelliitit; kvanttiteknologia sovelluksineen; synteettinen ja laskennallinen biologia; lisätyn todellisuuden teknologiat; 3D-tulostus; nano- ja materiaaliteknologiat; 5G/6G-verkkoteknologiat; uudet energialähteet; hypersooninen propulsio. Uudet teknologiat ovat tyypillisesti luonteeltaan kaksikäyttöteknologioita, joihin liittyy usein myös asevalvontakysymyksiä tai vienninrajoittamisen tarpeita.

Kansallisen turvallisuuden näkökulma

Suomessa on useilla EDT-alueilla korkeatasoista osaamista, ja näistä tarkemmin määritellyillä erityisaloilla jopa maailmanluokan kärkiosaamista. On syytä huomata, että vaikka yrityksiin kietoutuva teknologiapolitiikka on noussut keskeiseksi huomion kohteeksi, on valtioiden rooli perustutkimuksen rahoittajana ja osaamispohjan rakentajana edelleenkin ratkaisevan tärkeää. Kehityksen nopeutuessa valtiollisen teknologiaennakoinnin sekä siihen perustuvan koherentin TKI (tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta) -politiikan ja investointien merkitys kasvaa. Puolustushallinnon lisääntyvien teknologiatarpeiden kytkeytyminen kansallisiin resursseihin, osaamiseen ja TKI-politiikkatoimiin vaatii kasvavassa määrin huomiota ja koordinaatiota. Suomessa tilanne on valitettavan hajanainen: teknologisen perustutkimuksen kriittistä merkitystä valtion strategisena resurssina ei tunnuta täysin ymmärrettävän päätöksenteossa, vaikka yhteiskunnan tuotantorakenne nojaa pitkälti teknologiaan.

EDT-liitännäiset turvallisuusuhkat ovat moniulotteisia ja vaikeasti torjuttavissa; niihin ei yleensä kyetä vastaamaan operatiivisesti turvallisuusviranomaisten toimesta – uhka ei ole välitön tai suoravaikutteinen. Kysymys onkin, kuinka kansallisen turvallisuuden näkökohdat huomioidaan ja tasapainotetaan yhteiskunnan muiden intressien kanssa, sekä keiden kuuluu toimijoina vastata tilanteeseen. Teknologiapolitiikkaan ja turvallisuuteen liittyviä kannanmuodostuksia tehdään eri ministeriöissä tapauskohtaisesti sekä käsitellään tarvittaessa yhteisesti muun muassa EU-koordinaatiossa, mutta monien EDT-alojen seurantaan, analyysiin sekä poikkileikkaavaan käsittelyyn ei ole systemaattisia prosesseja, vaikka erilaisia toistensa kanssa irrallisia koordinaatiotoimia onkin saatu aikaan. Akutisoituneen 5G-problematiikan ja tekoälykysymysten myötä on ollut havaittavissa lisääntyvää kiinnostusta teknologiakysymysten laajempaan turvallisuuspoliittiseen merkitykseen.

Sotilaallisen maanpuolustuksen teknologiahaasteet

Sotilaallisen maanpuolustuksen EDT-intressit liittyvät strategisen suunnittelun pohjana olevaan ennakointikykyyn ja tilanneymmärryksen luomiseen kehittyvistä uhkista ja mahdollisuuksista. Tätä teknologista tilannekuvaa ja osaamista tarvitaan edelleen suorituskykyjen kehittämiseen, sekä järjestelmien koko elinkaaren kattavaan ylläpitoon, joka puolestaan vaatii kasvavassa määrin kiinnittämään huomiota myös osaamisen huoltovarmuuteen. Näiden lisäksi omaa korkeatasoista teknologiaosaamista tarvitaan vaihdannan välineenä ja kansainvälisen tutkimusyhteistyön edellytyksinä.

Puolustushallinnon oma orgaaninen osaaminen ja kapasiteetti EDT-alueella on joka tapauksessa hyvin rajallinen, keskittyen puolustusjärjestelmän kannalta vain kaikkein kriittisimpiin aloihin ja osaamiseen, jota muualta yhteiskunnasta ei ole saatavissa. Näin ollen keskeiseksi tekijäksi muodostuu suhde hallinnonalan ulkopuoliseen osaamiseen, erityisesti kansallisin järjestelyin ja kumppanuuksin, mutta myös kansainvälisen puolustusyhteistyön keinoin. Toimintatapana on siis tarpeen pyrkiä vahvaan ja suunnitelmalliseen verkostoituneisuuteen. Uusien teknologioiden ymmärtämisen osalta myös Maanpuolustuksen tieteellinen neuvottelukunta (MATINE) on tärkeässä osassa monitieteisen asiantuntijuuden sekä pitkäjänteisesti puolustustutkimusta edistävän toimintansa vuoksi.

Lopuksi on syytä muistaa, että uudet teknologiat eivät ole itseisarvoisia eikä niistä pidä sokaistua, koska pelkkä teknologia itsessään ei takaa menestystä, vaan tehokas hyödyntäminen edellyttää tyypillisesti myös laaja-alaisia muutoksia mm. doktriinissa, organisaatiossa ja koulutuksessa. Uhkia ja mahdollisuuksia tuleekin analysoida tasapainoisesti. Samalla paljastuu myös uusia haavoittuvuuksia ja vastatoimintamahdollisuuksia. Ihmisen kognitiivinen kapasiteetti suhteessa teknologian tarjoamiin mahdollisuuksiin muodostuu pullonkaulaksi monien teknologioiden täysimääräisen hyödyntämisen osalta, joten yksilön, organisaation ja teknologian vuorovaikutuksen hallintaan tulee samalla panostaa voimakkaasti.